Avanne ja läheisyys

     Pitkään mietin haluanko avata tätä aihetta. Kuitenkin huomaan että jokainen joka kyselee elämästä avanteen kanssa, hyvin pian haluaa tietää miten läheisyyden kanssa. Onko kaikki kuten ennenkin, onko rajoitteita, tai onko tullut vahinkoja. Ja ymmärränhän minä sen. Kyllä se aika pian leikkauksen jälkeen itsellänikin oli mielessä. Olenko enää minä, olenko seksikäs. Voinko olla enää alasti. Tietenkin läheisyyteen kuuluu paljon muutakin kuin alastomuus, mutta kyllä nekin kysymykset mielessä kävi. Itselläni oli ilo ja onni tavata sairaalassa naisia joilla oli avanne ollut jo hetken, olivat rohkean avoimia, ja pian uskalsin minäkin jo kysellä halauksista, hyväilyistä ja siitä seksistä.
     Avanteen jälkeen muutuin omalla tavallaan uudelleen neitsyeksi. Olin aivan uuden tilanteen edessä. Kehoni oli minulle täysin tuntematon ja pelkäsin kuin ensimmäistä kertaa. Alkuunsa olin koko ajan hyvinkin tietoinen avanteesta. Pelkästään saunominen oli tuskaa. Ihminen joka oli nähnyt minut jo niin monesti, nähnyt sairaalavuoteella melkein kuolleena. Ihminen joka oli koko tämän ajan ollut vierelläni, tuntui nyt niin pelottavalta. Katsoin hänen kaunista ja ehjää kehoa, ehkä jopa kateellisena. En vaan voinut.... "Haittaako jos pidän pyyhkeen päällä? En ole ihan sinut vielä tämän Aapelin kanssa" Niin istuin saunassa pyyhe päällä. Täytyy olla iloinen ja onnellinen että ko. henkilö osasi asennoitua asiaan kuten oli parasta, olla kuin kaikki olisi kuten ennenkin. Ensimmäistä kertaa vuosiin, nautin saunasta. Katselin ikkunasta järvelle ja hymyilin. Ensimmäistä kertaa unohdin Aapelin.  Alasti en kuitenkaan vielä uskaltanut olla. Häpesin itseäni. Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna, turhaan. Aapeli on osa minua, siinä missä varpaanikin.
      Miten sitten sohvalla käpertyminen kainaloon. Leffan katsominen ja oleminen. Tietenkään en voinut olla kuten ennen. Aapeli elää ja täyttyy paljon, minulla se kun erittää monta litraa päivässä. Ajatus siitä että makaisin oikealla kyljellä toisessa kiinni, oli liian vaikea. En halunnut että sitä tuntee. Vaikka mahdotonta se kai olisi. Huomasin että toinenkin varoi pussia. Varoi koskemasta lähelle. Ekan kerran kun hän laittoi käden kylkikaarelle, osui hänen käsi avanteen alustaan, minäkin säpsähdin. Läheisyyskään ei ollut enää rentoa. Olin koko ajan jännittynyt ja hyvinkin tietoinen asiasta. Jotenkin kai siinä kävi niin, että minä peräännyin, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kuitenkin, mieleni halusi olla lähellä. Lopulta halusin jo liikaa. Olen aina tykännyt seksistä ja läheisyydestä. Ja leikkauksen jälkeen oikeasti pelkäsin, loppuuko se. Olenko enää minä. Kaipaanko sitä vielä kuten ennen. Meni useampi viikko ennenkuin uskalsin. Lopulta kuitenkin se vanha Anna nosti päätään, ja läheisyyden kaipuu oli niin iso, että se oli jo riskin arvoista. Ensimmäinen kerta oli aika haparointia, ja epävarmaa meininkiä. Aivan kuten neitsyyden menettäessä. Taisimme kumpikin pelätä tuntematonta, näin jälkeenpäin voin sanoa että turhaan. Lopulta kuitenkin kävi niin, että meidän tarinamme hiipui. Hiljalleen muutuimme vain ystäviksi. Edelleen olen kiitollinen siitä että tämä henkilö seisoi rinnallani kun sitä eniten tarvitsin. Oli tukena sairaalassa, mutta muuta meistä ei enää tullut. Kai minäkin pelkäsin liikaa. En uskonut että kelpaan kenellekkään, ja myös omalla käytökselläni karkotin häntä kauemmaksi.
     Puolisen vuotta olin totaalisinkkuna, ilman mitään. Mitkään yhdenillanjutut eivät olleet enää minua varten. En halunnut näyttää itseäni kenellekkään. Minun piti saada aikaa tutustua ensin itse itseeni. Oppia hyväksymään peilikuvani. Kun sitten tapasin tämän nykyisen, kerroin heti mitä olen. Häntä ei haitannut. Hän huomasi kauniit asiat. Selkeästi oli viehättynyt minusta seksuaalisesti. Huomasin että sisälläni heräsi taas himo. Se sama himo joka minulla oli ennen avannetta. Aloin jopa pitämään itseäni seksikkäänä. Unohdin avanteen välillä kokonaa. Eka kerta hänen kanssaan oli kaunista, hellää ja hyvää. Edelleen pidin topin päällä. Ajattelin että se on hänellekin helpompaa, vaikka sillä ajatuksella taisin huijata vain itseäni. Itseäni varten minulla se toppi oli.
     Läheisyys tämän ihmisen kanssa oli niin luonnollista. Juuri sitä mitä se oli ennen. Välillä hän makasi pää sylissäni. Huomasin että hän makaa suoraan avanteen päällä. Ensin menin kipsiin. Muistan vieläkin kuinka säpsähdin. Lopetin hengittämisen. Sit sanoin "Eikö sua häiritse?" "ai mikä?" "No toi aapeli" "anteeksi! sattuuko sua?" Hän luuli että satutti minua, kun minä ajattelin että häntä ällöttäisi. Sit hän katsoi minua katseella, johon olen rakastunut, ja sanoi "Mä anna tykkään susta ihan hulluna. Olet kauneinta mitä maa päällään kantaa. Sä oot kaunein nainen ikinä! Ja just mä saan olla sun lähellä. Usko mua, sä oot parasta just tollasena". Tuon katseen olen nähnyt monesti. Usein juuri silloin kun minä olen epävarmimmillani. Kun minua itseäni pelottaa hän valaa minuun uskoa. Kun eteen tuli ensimmäinen saunareissu, kerroin paniikistani. Peloistani ja epävarmuudesta "Hei, mä lupaan sulle että sä tuut mun kanssa saunaan. Mä lupaan sulle, että kun katsot mua silmiin, uskot että se olet juuri sinä kenen kanssa haluan löylyissä istua. Ilman pyyhettä." Ja niin se tapahtui. Istuin saunassa ilman pyyhettä. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja suuteli. Onneksi naamassa valui hikeä, koska saattoi siinä pari onnenkyyneltäkin tippua. Tämän reissun jälkeen seksuaalinen elämäni muuttui. Palasin taas siihen mitä olin. Uskalsin olla alasti, ja avanne oli vain osa minua. Sama kuin arvet, kertoivat eletystä elämästä, ne eivät määrittele kaikkea tekemistäni. Nautin taas läheisyydesta, vapautuneesti.
     Okei, onhan avanteen kanssa omat esteensä. Se on kuitenkin erillinen pussi joka on kiinni minussa, teipeillä. Ei siis ommeltuna. Ei ihme liimalla, ja välillä se täyttyy. Aina kun huomaan että suutelu alkaa "leviämään" käsiin, hyppään tyhjentämään. Tämä vie kaikki 10sekuntia, yhta kauan kuin esim kondomin laitto. Onneksi Aapeli on ymmärtänyt, että kun minä nautin, hän on hiljaa. Yleensä jo suuteluvaiheessa avanteeni hiljenee. Mitään ei tule. Joskus pieni pulina, jolle saatamme yhdessä naurahtaa. Tuo nauru, se on tärkein väline tässäkin. Välillä kumppanini toteaa "Hiljaa, täs olis nyt vähän juttuja". Näin minulle nolo juttu, ohitetaan olankohautuksella, ja toisinaan sille ei kerkee edes mitään sanomaankaan. Vähän sama kuin virtsaamisen tai tavallinen ulostamisen tarve. Se katoaa kun hommat on kesken. Ihmiskeho on ihmeellinen, se tietää koska mieli nauttii ja antaa sille oman tilan. Mitä asentoihin tulee, tottakai pussi vaikuttaa. En voi maata mahallani tai toisen päällä koko painollani. Aina pitää olla vähän ilmaa välissä. Muuten, kaikki toimii kuten ennenkin. Vielä ei ole tullut vastaan mitään mitä en voisi tehdä, ja minulla on aika villi mielikuvitus...
     Entäs ne vahingot. Tuleeko niitä. Ikinä. Tottakai tulee. On tullut ja tulee varmasti vielä tulevaisuudessakin. Olen aamulla herännyt ja ylösnoustessa täysinäinen pussi on levinnyt sänkyyn. Kyllä, kumppanini paljaalle iholle. Mitä sitten? Äkkiä suihkuun, ja höyrypesurilla sänky puhtaaksi. Pussi täyttyy enimmäkseen nesteestä, kirkkaasta. Ei haise kuten kakka. Ohutsuoleni on niin lyhyt, että kaikki tulee melkein semmoisenaan kun ne nielaisen. Nesteetkin. Tätä räjähtämistä säikähdin minä enemmän kuin hän. Hän näki kuinka menin paniikkiin, ja antoi taas jo tavaramerkiksi tulleen katseen. Tiesin, kaikki on hyvin. No entäs seksissä. Tuleeko siinä vahinkoja. Tottakai tulee. Samalla tavalla niitä voi tulla ns. terveille. Erään kerran pussi irtosi kesken kaiken. Mutta koska olin jo tyhjentänyt pussin, ja aapeli oli "taukotilassa", ei tämäkään häirinnyt meitä. Vasta jälkeenpäin kerroin naureskellen että meinas alkaa naurattamaan kun painoin kädellä samaan aikaan avannetta. Pesulle minä kuitenkin olin matkalla. =D
     Jos joku olisi kysynyt multa 6kk sitten muuttiko avanne läheisyyttä ja seksiä. Olisin sanonut että kyllä, enkä olisi uskonut sen ikinä palautuvan. Tarvittiin kuitenkin omaa aikaa, aikaa oppia tuntemaan oma keho. Piti hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Nyt uskallan taas laittaa seksuaalisia vihjeitä miehelleni, uskallan näyttää paljasta pintaa. Uskallan olla lähellä ja tehdä aloitteita. Ihan kuten silloin kun aloitin seksuaalisen elämäni. Alkuun kaikki on uutta ja pelottavaa. Kukaan ei saa pakottaa ketään mihinkään ja pitää kuunnella itseään. Ja mikä ehkä tärkeintä, kannattaa etsiä käsiin joku, joka elää tätä jo täysillä. Kysellä. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, vain tyhmiä vastauksia.