"Mitä sä sit syöt?"

   Crohnin tauti määrittelee pitkälti sen, mitä voin syödä ja mitä en. Siihen lisäksi "Aapeli" tuo omat haasteensa. Minulla ei siis ole mitään valmista paperia tarjota kellekään sairaalle, en itsekään sellaista ole ikinä saanut. Sellaista kun ei ole. Toiselle sopii jokin, ja toiselle se saattaa aiheuttaa pahimmillaan sairaalareissun. Oma ruokavalioni on muokkautunut tämän 15vuoden aikana. Alkuun kirjoitin ruokapäiväkirjaa, ja merkkasin oireet, jos sellaisia tuli. Näin osasin tunnistaa ruoka-aineet jotka ei sopineet. Tämän ohjeen annan kaikille jotka kysyy apua, ruokapäiväkirja. Oli tarkoitus sitten laihduttaa, tarkkailla ruokavaliota tai tehdä elämäntapamuutos. Kun pitää raa'an rehellistä ruokapäiväkirjaa, viikossa alkaa ketuttaa ne turhat napostelut jotka kirjoittaa ylös, ja samalla tajuaa mistä se vararengas onkaan tullut. Toinen minkä ihmiset unohtaa, on vesi. Ihan juominen. Ihmiset vetää kahvia kuppikaupalla, mutta unohtavat sen faktan että kahvi kuivattaa. Jokaista kahvikuppia kohden tulisi juoda sama määrä vettä, tämän lisäksi aikuisen olisi hyvä juoda noin 1,5-2 litraa vettä pitkin päivää. Tähän toimii hyvin se, että edellisenä iltana laittaa pakkaseen 1,5 litran pullon vettä, jonka ottaa aamulla sulamaan. Ottaa huikan aina kun jää sulaa, näin nestettä ei tule liikaa kerrallaan, ja kulkisi vain ohi, vaan se imeytyy ja saadaan se mitä halutaan, koko hyöty.

Mutta siihen minun ruokavalioon. Periaatteessa minulla ei ole selkeää ohjetta, mutta kokemus on tehnyt tehtävänsä. Viime vuodet olen syönyt todella huonosti. Olin ennen Aapelia niin huonossa kunnossa, että kun joulukuussa olin sairaalassa, lääkärin kysyessä "Koska olet viimeksi syönyt kunnolla ja oikeasti", vastasin että pääsiäisenä. En tuntenut enää edes nälkää. Kaikki ruoka aiheutti kipua ja on tosi vaikea niellä kiinteätä ruokaa, kun tietää mitä siitä seuraa. Itkua ja kramppeja. Tuolloin ruokavalioni oli vain mehuja, nestettä, välillä kanaa ja riisiä. Ei muuta. Ikinä. Albumiiniarvoni (kertoo kehon ravitsemustilasta, aliravitsemus on alle 34) olivat alle 10. Tiedettiin että minulla on 8 ahtaumaa ja tulehduksia, jotka tulisi leikata, mutta en ollut leikkauskunnossa. Tällöin tajusin, kuinka olin itseäni laiminlyönyt. Katsoin taaksepäin, yllättäen kuvia, rakastan kokkaamista, mutta kuvia ei ollut. Ei ollut enää vuoden ajalta.

Alla kokoelma ruokavaliostani ennen aapelia. Kuten näkee, ei sillä kovin juhlittu, ja lämmintä ruokaa en syönyt ollenkaan. Ahtaumat olivat pahimmiltaan vain 0,5cm halkaisijaltaan, nämä olivat nahkamaisia, joten joustoa niissä ei ollut. Siksi näin. Näillä ihminen pärjää muutaman päivän, joo. Ja erittäin hyviä muutenkin, ei kuitenkaan jatkuvasti. Edelleen syön kaikkia näistä, nautin taas ihan eri tavalla näistä, ne kun ei ole enää ainoita mitä syön.

Snapplesta on tullut mun lemppari mehu. Yritän välttää lisäaineita ja E-koodeja. Pyrin ruokavaliossani mahdollisimman puhtaisiin ja naturelleihin ruoka-aineisiin. Vettä en saisi juoda sellaisenaan, se kun provosoi suolta tyhjenemään, lähinnä huuhtelee, joten lääkärin ohjeella, juon kaikkea muuta. Tästä on tullut lemppari. On aika hintava, tuo pullo maksaa yli 2 eurora. Toiset juo saunaoluen, minä mehun.

Koska nestehukka aiheuttaa usein kylmyyttä, tee on lempparini. Sen kestää mahani, kahvia kun en juo ollenkaan, sitä maha ei kestä. Kahvia voin juoda vain sairaalassa, kermalla. Se onkin yksi sairaalaherkkuni. Sairaalassa olen usein operaatioissa, joiden jälkeen lääkitys on sellainen, että saattaa laiskistuttaa suolta, kahvi pitää mut käynnissä.  Kotona mulla kahvinkeitintä ei edes ole. Aikoinaan sanoin, että minähän en vihreätä teetä juo. Toisin kävi. Kerran lapset toivat tätä yllärinä, ja olin täysin myyty. Tämä menee jo karkista. Parasta ikinä. Ja tosiaan, koska nestehukka, lämmittää kivasti. Samoin maha kestää paremmin vihreän teen.

Näitä mulla pitää olla aina kaapissa. Ihan siksikin että jos tulee tukosoireita tai kipuja, nämä on vatsalle helliä. "Vauvojen ruokaa", joo, se on hellää vatsalle. Vauvojen suolisto ei ole valmis kaikkeen siihen, mitä me suuhun tungetaan. Vertaan omaa suolistoani siihen, se ei vaan ole luotu ns. aikuisten ruokaan. Ja koska en voi marjoja sellaisenaan syödä, siemenien ja kuorien takia, piltit ovat hyvä kakkonen. Samoin smoothiet. Usein teen niitä itse, mutta aina ei ole kaapissa marjoja, esim näin helmikuussa, on kaikki kesällä varastoidut marjat jo käytetty.

Kaikilla meillä on ne lemppariherkut, ja Semperin mangosose on se paras. Silkinpehmeätä, makeaa, kuin karkkia <3 Tätä rakastaa koko meidän perhe. Usein joudunkin piilottamaan itselleni omia ylähyllyn perukoille. =D Onneksi lapset ovat vielä sen verran hönöjä että eivät tarkista kaikkia paikkoja, joskus tulee sekin päivä kun kaikki piilot löydetään.

Kävin tässä juuri keskustelua miesystäväni pojan kanssa, että miksi en saa syödä salaattia, hedelmiä tai marjoja. Kaikkia näitä saan syödä kyllä, mutta vain kypsänä ja muussattuna. Kun ruoka tulee sellaisenaan ulos, kun sen nielaisee, ei voi kaikkea suuhun laittaa. Tämän lisäksi, se ei tule normireittejä, vaan pienestä reiästä, jota en voi hallita millään. En pinnistää enkä pidättää. Siksi kaikki pitää pureskella hyvin, ja miettiä mikä mahtuu ja mistä. Pitkät kuidut, esim. raaka porkkana. se jää niin helposti kiinni, ja siihen alkaa sitten kerääntymään muuta. Pian on tukos valmis. Samasta syystä siemenet, marjat. Kuoret jää kiinni. Tulee helposti lumipalloefekti, pieni roska muuttuu isoksi kasaksi. Tämän sain kokea muutama viikko sitten kun söin hölmöyksissäni pähkinöitä, vähän rankemmalla kädellä. En siis kilokaupalla, muutaman kourallisen. Mielestäni pureskelin hyvin, kuitenkin pari tuntia pähkinöiden jälkeen, alkoi vanha ja ikävä oire ilmaantumaan. Suolistoa repi aivan kauheesti. Tuntui kuin joku olisi tunkenut palavaa tikaria vatsaan ja vääntänyt. Kipu on repivää. Siihen hädässä sitten yritin juoda kokista, se kun on suoliston tukoksien avaaja. Ei sitä turhaan kutsuta viemärinpuhdistajaksi. Meidän suolistosairaiden keskuudessa se on tunnettu tukoksien avaamisessa. Join kuin hullu mutta mitään ei tapahtunut. Tässä vaiheessa alkoi paha olo, tiesin että kohta mennään. Niin siinä kävi, ruoka nousi suolistosta ylös ja onneksi sitten kuitenkin oksensin sen ulos, eikä suoli räjähtänyt. Moni aina luulee että nirsoilen, ja siksi olen tarkka. Ei, emme ole nirsoja, vaan väärä ruoka voi olla kohtalokasta. Suoli jos räjähtää vatsaonteloihin, siinä on hengenlähtö lähellä.

Koska minulla on myös lyhytsuolisyndrooma, ja ylivilkas suoli, pitää minun syödä ja PALJON! Lääkärin ohjeiden mukaan, elämäntehtäväni on nykyään syödä. Kun kaikki tulee vauhdilla ulos, ei kehoon ehdi imeytyä elintärkeitä ravintoaineita. Tämän takia on hyvä pitää koko ajan suolistossa ruokaa, jotta jotain jäisi. Välillä tosin en vaan jaksa, voimat ovat liian heikot, silloin vetelen smoothieita. Lihasta minulle käy ns. pehmeät lihat. Kunnon naudanpihvi on kaukainen muisto vaan, kaipaan aivan järjettömästi.

Tuo melkeinpä huutaa nimeäni! "Syö minut!!" En ole vuosiin käyttänyt valmiiksi marinoituja ruokia, koska silloin en voi olla varma mitä pihvissä oikeasti on, kun tekee itse, tietää mitä saa. Ja tämä on ollut aina kova sana, joskus joku sillä on hurmattukin.

Pasta kuului ennen lemppareihini, kuuluu makuelämyksenä edelleen. Kehoni ei kuitenkaan pastaa kestä. Viljat ei toimi. Tätä pekonipastaa tosin teen aina silloin tällöin. Ottaahan ihmiset välillä alkoakin, vaikka tietää että siitä voi tulla kipeäksi. Nykyään osaan jo aika hyvin pelata pastan jälkeen, otan kokiksen käteen, ja huuhdon sen äkkiä pois. Se ei todellakaan ole terveellistä tai suositeltavaa, mutta välillä kotona kaipaa kunnon kulhollista pastaa. Pasta turvottaa ja vaahdottaa ulosteen. Samalla sattuu iholle. Olen myös saanut niinkin pahoja "myrkytystiloja", että on nostanut korkean kuumeen, erään kerran Italianpadan jälkeen nousi 39 asteen kuume. Neuvonkin kaikkia jotka kamppailevat vatsavaivojen kanssa, kokeilemaan muutaman viikon ilman viljoja. Ihmisen suolisto ei kestä kaikkea, kauraa ehkä kuitenkin parhaiten. Siksi esim. pitkään haudutettu kaurapuuro "rakkauspuuro" kuuluu vielä minunkin ruokavalioon. Onhan se aika hiton hyvää.

Nyt pasta on vaihtunut riisiin, sen maha kestää, ja se tulee helposti ulos. Riisiä ja kanaa, kalkkunaa, kalaa. Tässä riisissä ehkä hitunen liikaa tärkkelystä, ei ole tarpeeksi irtonaista. Kyllä, silläkin on merkitystä. Sitä ei moni ymmärräkään kuinka pienestä nämä on kiinni. Riisi tulee keittää al denteksi, huuhtoa runsaalla vedellä, näin siitä irtoaa viimeisetkin tärkkelyksen rippeet. Tämän jälkeen uudelleen lämmitän mikrossa, ja sit vasta se on syömävalmista. Aikamoinen homma toi riisin keittäminenkin nykyään. Kaikki tämä on vain ajan kanssa opittua, ja minulle parasta. Ei siis välttämättä toimi muilla. Kuten kuvasta näkee, riisi on ns. kasassa. Alla kuva, jossa riisi on tehty tällä "uudella keinolla"

Eihän tuo ole lähellekään yhtä herkullisen näköistä, mutta sillä mä olen elänyt pitkiä aikoja. Ei kastikkeita, vain riisiä, oivariinia ja paistettua kanaa. Parasta mun mahalle. Ikinä.

Sen lisäksi, että minun tulisi syödä vuorokaudessa 3000 kaloria, juon näitä 3kpl/vrk. Olen aina vihannut lisäravinnejuomia, mielestäni ne maistuvat jauhoisille. Ateriankorvikkeista puhumattakaan. Meni kauan ennenkuin löysimme tämän, ja tästäkin vain kolme makua joita tykkään juoda. Mansikkaa voin lisäillä marjoihin, smoothien joukkoon. On pitänyt keksiä keinoja jolla saan näitä menemään, koska näin 9kk jälkeen, alkaa maistumaan aika pahvilta. Tämä kahvinmakuinen drinkki on kesän yksi lemppareistani. Tykkään siis kahvin mausta, ja tämä onkin kuin kahviloista saatu jääkahvi, hitokseen paljon terveellisempi versio. Näitä heittelen myös pakkaseen, ja syön "jäätelönä", jäisenä kaikki tämmöinen on parempaa. Täytyy silti myöntää että aina en muista juoda kaikkia kolmea, esim nykyään kun asun puolet ajasta Jyväskylässä, unohtuu nämä välillä kotiin, ja sit pitääkin keksiä korvikkeita, kalorit kun on saatava. Lääkäri ja ravitsemusterapeutti sanoikin, pisti minut oikeastaan lupaamaan, että teen kaikkeni että kalorit täyttyy päivässä. Sanoivat että sillä mistä ne tulee, ei ole niin iso paniikki, kuin sillä että ne jäisivät väliin. Onneksi on paljon juttuja, joista kaloreita voi kerätä oikein olan takaa, ja niiden syöminen on aikas kivaakin.

Vinkupeku! Yksi suurimmista herkuistani nykyään, tästä syytän ukkoani. Hän tätä minulle kerran teki, ja olin myyty. Leipäjuustoa kääritään pekoniin, heitetään uuniin ja nautitaan. Voin vannoa, kalorit paukkuu nopeasti. Tässä juusto ei pääse ns. vaahdottumaan mahassa, vaan tulee sellaisenaan ulos. Siksikin tämä on hyvä, illalla jos on päivän ruoat pahasti miinuksella, on tämä tarjotin jokaisen pelastus. Ukko tosin voi olla toista mieltä, hänelle kun nämä jää kehoon, joten vältän näitä hänen seurassa, ovat sitten vain minun herkkuja. Niin, sepä. Meillä kun eletään kahta aivan erillistä ruokavaliota. Minä tosin kokkaan melkein kaiken, se kun on lempijuttujani, syömään en pääse. Mutta saan niin paljon nautintoa siitä kun muut nauttii minun tekemästä ruoasta.

Kesän paniikkikaloreista pitää huolen kermajäätelö, joka sekin lääkärin ohjeella. Nykyään tosin maitotuotteet aiheuttaa vaahtoutumista, joten jätskikin on enää vain kesän herkku, silloin tällöin.

Paljon on asioita joita kaipaan ns. normaalista ruoasta. Salaatit, pihvit, peruna, pasta, raa'at kasvikset, marjat, pähkinät, siemenet.... Listaa voisi jatkaa aika pitkään. Ja joo, joitain noista voi syödä silloin tällöin, kuitenkin ovat lähinnä juhlaruokia minulle. On hassua kun kaverit kateellisena katselevat mun "mättösafkoja", kun minä taas kaipaisin tuoretta ja freshiä ruokaa. En sano, että ruokavalioni olisi yksitoikkoinen, mutta välillä tuntuu että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Mutta näin se kai elämässä menee, ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä on, aina pitäisi saada jotain muuta. Kuitenkin ymmärrän, että ruokavalio on se, jolla voin itse vaikuttaa sairauteni tilaan, minä määrään sen. Kehoni antaa rajoitteita, mutta minä teen päätökset. Edelleen, se olen minä joka tätä laivaa ohjaa, ei crohn.

Toivottavasti tämä avasi vähän silmiä, ja ihmiset ymmärtäisi että emme ole nirsoja tai vaikeita, olemme sairaita.