Mistä tämä kaikki oikein lähti? 3.9 jouduin lähtemään töistä kesken päivän. Olin taas aika huonossa hapessa, ja mielialakin oli alhaalla. Tiesin lähtöni aiheuttavan kuiskutteluja ja arvailuja, monella oli jo mielipide siitä mitä olen. Päätin osallistua sosiaalisen median #kutsumua-kampanjaan, kiusaamista vastaan. Päätin lähestyä asiaa aikuisten maailmaa katsoen, tähän mennessä melkein kaikki julkaisut olivat koulumaailmaa koskien. Purin omaa pahaa oloani ja turhautumista, usein kirjoitan paljon ennenkuin edes mietin mitä olen kirjoittanut. Näin kävi silloinkin. Kahdessa päivässä, kirjoitustani oli jaettu jo yli 7000 kertaa, ja Iltalehti otti minuun yhteyttä, halusivat tehdä haastattelun. Ihmeissäni saamastani huomiosta, suostuin tietenkin, koska ajattelen että en voi odottaa ihmisten ymmärtävän ellei joku kerro mistä on kyse. Itse Facebook julkaisua en enää jostain syystä löydä, mutta ohessa linkki Iltalehden juttuun, http://www.iltalehti.fi/terveys/2014090518635464_tr.shtml . Julkaisu muutti elämäni, tavalla jota en ikinä olisi uskonut. Olen näiden kolmen vuoden aikana ollut paljonkin puhumassa ääneen sairaudestani ja sen vaikutuksista elämääni, avannut hyvinkin yksityistä ja intimiiä sairautta, joka on sisältä ujolle tytölle outoa. Kuitenkin, olen saanut satoja viestejä tuntemattomilta, ja se on kannustanut jatkamaan.
Vuosi Iltalehden jälkeen kuvattiin Inhimillinen tekijä, "Paska juttu". http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/20/inhimillinen-tekija-paska-juttu Olimme jääkiekkoilija Teemu Ramstedtin ja sisätautilääkäri Hannu Väänäsen kanssa Anne Flinkkilän haastattelussa. Jännitin ja pelkäsin koko ohjelmaa aivan järjettömästi. En vieläkään ymmärtänyt miksi minut sinne edes haluttiin, eihän minussa ole mitään sen erikoisempaa. Teemu pelaa ammatikseen jääkiekkoa Colitis ulcerosasta huolimatta, ja Hannu pelastaa ihmisten elämiä omalla ammattitaidollaan. Mitä minä tein? Paskoin päivässä noin 20 kertaa. Jännityksestä ja pelosta huolimatta, päivä on yksi mieleenpainuvimmista, en varmaan ikinä unohda sitä. Anne ja tiimi sai oloni rennoksi ja vastaanotto studiolla oli uskomattoman lämmin ja sydämellinen. Naisena tietenkin nautin myös siitä, että sain vaan istua penkillä kun ammattilaiset tekivät taikojaan. Naamani näytti terveeltä ja hiuksetkin oli kuosissa, tämä oli kuin päiväni prinsessana. Kun ohjelma sitten tuli ulos, katsoin sitä yksin kotona. En uskaltanut/kehdannut katsoa sitä seurassa. En tiennyt millaiseksi haastattelu oli leikattu, ja oman naaman näkeminen telkkarissa oli täysin uusi tilanne. Hämmennyksen ja pelonsekaisin tuntein vietin tunnin telkkarin ääressä. Sitten tapahtui jotain mitä en ollut osannut odottaa, sosiaalinen mediani huusi hoosiannaa. Viestejä tuli satoja, kauniita sanoja, monia tarinoita. Hämmentyneenä vietin näiden kanssa seuraavat päivät. Yritin pysyä perässä, mutta oli melkein mahdotonta vastata kaikkiin. Samalla sairauteni oli myös pahentunut, ja pian alkoikin uusi sairaalakierre, joka kesti melkein 9kk.
Toukokuussa lääkärit lopulta päätyivät sitten leikkaamaan avanteen, väliaikaisen paksusuoliavanteen, koska paksusuolen loppuosan tulehdusta ei saatu kuriin. Absessit ja fistelit olivat koko ajan aktiivisina, joten tilanne tuli rauhoittaa keinolla millä hyvänsä. Tein tästäkin päivityksen Facebookiin, oli helpompaa kuin kertoa jokaiselle erikseen. En ymmärtänyt että sekin päätyisi lehteen, näin kuitenkin kävi. Ilta-Sanomat tekivät haastattelun minun ollessa sairaalassa http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000001190259.html Myös MTV lifestyle-osio jakoi julkaisuni http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/suomalaisnainen-avautuu-sairaudestaan-facebookissa-tietamattomyys-saa-ihmisissa-aikaan-inhottavia-puolia/5910300 . Minun oli helpompi käsitellä asiaa, kun läväytin sen näkyviin, ei tämä tarkoittanut sitä että olisin heti ollut asian kanssa sinut, tai että elämä olisi helpottanut sillä sekunnilla. Nyt, 7kk myöhemmin, tilanne on rauhottunut ja elämä alkaa taas kulkemaan omaa polkuaan. Olemme Aapelin (avanteeni) tottuneet toisiimme, ja yhteistyömme alkaa sujumaan.
Huomenna 2.2. julkaistaan uusin juttu, Kauneus ja Terveys lehdessä. Olen mukana pienen haastattelun muodossa. Pitkälle on tultu siitä kun 3.9.2014 tein #kutsumua-kampanjan. Paljon on tapahtunut, ja minulla on persiissä sellainen kutina että kaikki ei ole vielä tässä. Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yksi mikä on varmaa, yksin minun sitä ei tarvitse odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti